Taide kuluu kaikille -manifestini

28.12.2021 / Reetta Koski

Siirryin taiteen maailmaan suoraan pystymetsästä tai paremminkin aukealta tunturilta, sillä olin vedin ennen luontoelämyksiä Kaldoaivin erämaassa suomineidon päälaella Nuorgamissa. Taiteilijaksi ryhtyminen oli hyppy täysin tuntemattomaan, mutta uskon, että minulle se oli juuri oikea polku taiteeseen. Olen saanut harhailla, etsiä ja löytää itsenäisesti. Helpot polut eivät ole minua varten. Näin toivon myös välttäneeni ne kliseet, kuplat ja keisarin uudet vaatteet -ilmiöt, joita taiteen maailma on tulvillaan.

Taide löysi minut puolitoista vuotta sitten, kun yritin keksiä lapsilleni tekemistä koronakaranteenissa ja hankimme akryylimaaleja. Kokemuksessa oli jotakin samaa kuin jollain uskoon tulossa: jokin kanava minussa aukesi ja heräsin aamuisin hengittäen värejä ja luomisen iloa. Tiedostan, että taiteeni ei ole niin kehittynyttä kuin kokeneiden ja kouluttautuneiden ammattitaiteen tekijöiden. Uskon silti, että myös minun taiteellani on paikkansa ja että kädenjälkeni kehittyy tekemisen myötä

Taidekentällä olen useamman kerran kohdannut kysymyksen, olenko oikea taiteilija? Aluksi vastasin, että en tietenkään ole, mutta nykyään vastaan jokaisen olevan sisimmässään taiteilija. Taidekentällä olen törmännyt moniin ajatuksiin, joita haluan ravistella. Aloitan alkavana vuonna taideopinnot, joten kirjoitan tämän ennen kuin olen sukeltanut syvemmälle taidemaailmaan ja hilloutunut sen yleiseen ajattelutapaan. Tai ehkä olen perustellusti muuttanut ajatteluani ja myös siksi on tärkeää että kirjoitan ajatukseni nyt ylös. Haluan, että joku näyttäisi tämän minulle samaan tapaan kuin sijoittajaksi ryhtyneelle entiselle punkkarille näytetään hänen nuoruuden tekstejään.

1. Taidetta ei tarvitse ymmärtää

En minä ymmärrä taidetta. Et sinä ymmärrä taidetta.

Jotkut taidemaailman vaikuttajat antavat meidän ymmärtää, että taiteen syvällinen kokeminen on pienen porukan sisäpiirijuttu ja että vain he ymmärtävät, mistä oikeastaan on kysymys. Tämä on melko yleinen harhaluulo.

Taidetta ei tarvitse ymmärtää. Taide vain on. Saatat kokea jonkin teoksen syvällisesti, vaikka et kokisi sen merkitystä samanlailla kuin toiset näkevät siihen kätketyt symbolit ja aikakauden trendit. Samoin kuin tunteet vain ylianalysoimatta tunnetaan, niin taide vain koetaan. Saat tykätä juuri siitä teoksesta, mikä puhuttelee sinua - välittämättä siitä millainen asettelu siinä on. Parasta se onkin silloin kun se ei täysin selitä itseään, vaan se saa sinut pohtimaan jotain vielä myöhemminkin ja voit palata teoksen äärelle aina uudestaan.

2. Samoin kuin sananvapaus meillä on myös taidevapaus

Jokainen lapsi syntyy taitelijaksi. Tätä olen itse todistanut vetämissäni taidepajoissa, joissa 2-5 -vuotiaat lapset ovat kaikkein varmimpia omasta kädenjäljestään ja saavat ihmeitä aikaan. Ihailen tuota lasten ilmaisuvoimaa! Jossakinin vaiheessa kasvuamme kadotamme sen, kun meille opetetaan ja alamme itse arvioimaan mikä on oikeaa taidetta.

Ennemmin kuin jonkin tekniikan opettamista, niin haluan taidepajoissani auttaa kaikkia löytämään oman luovuudenlähteensä. Niinkuin jokainen saa tanssia, kirjoittaa ja laulaa, niin myös jokainen saa maalata riippumatta kokemastaan taidosta.

Kuulen usein, ettei kuka tahansa voi olla lääkärikään. Ei niin ja hyvää niin. Ensinnäkin taitamaton taiteilija ei voi saada vahinkoa aikaiseksi. Kouluttamaton lääkäri voi saada pysyviä haittoja ja siksi nimike on suojattu ja valvottu. Huono taiteilija ei vain ehkä menesty tai saa huomiota, mutta on silti taiteilija. Pelkkä tutkinto ei tee kenestäkään taiteilijaa. Onneksi myöhäismodernissa maailmassa meillä voi olla useita eri ammatti-identiteettejä eikä kukaan enää määrity vain lääkäriksi.

Taide on vapaus, jokaisella on vapaus myös ostaa juuri sitä taidetta mitä haluaa.

3. Taiteen arvoa ei määritä raha

Haluan pitää omaan taiteeni hinnat sellaisina, että taide on tavallisten kuluttajien saatavilla ja raha ei saa koskaan määrittää taiteen arvoa vaan se on aivan muuta arvoa, jota se elämääsi tuo.

Olen kuullut, että oikea taide esitetään vain arvostetuissa gallerioissa. Minun taiteeni tulee aina olemaan kahvioissa, kauppakeskuksissa sekä terveyskeskuksissa. Ei minulla on mitään upeita gallerioita vastaan - päinvastoin: ne nostavat teokset esille upeasti rauhallisessa tilassa ja aion varmasti jatkossakin esittää taidettani myös gallerioissa. Pääsääntöisesti minun taiteeni kuuluu sinne missä ihmisetkin.

Taiteen arvoa ei määritä myöskään teoksen signeeraus. Itse signeeraan teokseni taustalle, koska mielestäni itse teos on jo se tärkein signeeraus ei siinä lukeva nimi. Toisaalta en myös halua, että signeeraus sotkee taulun tasapainoa ja olla siten häiritsevä.

4. Oma kädenjälki

Olet löytänyt oman kädenjälkesi nopeasti.

En osaa, enkä edes halua päättää, mikä olisi minun tekniikkani tai tietty kädenjälkeni. Haluan kokeilla ja muuttaa tyyliäni. Tässä iässä olen huomannut, että minun juttuni on jatkuvasti tutkia ja hakea jotain uutta. Ehkä se on minun juttuni. Haluan olla taiteen sekatyöläinen profiloitumatta mihinkään.

Olen ollut hukassa. Taide on nykyisin kotini ja maalaan moniin eri suuntiin vievästä kokemusmaailmastani. En ole koskaan ollut yhden asian ihminen ja suurinta iloa tuottaa uuden kokeilu ja keksiminen.

5. Taiteilijan merkittävin osaaminen on hänen näkemyksensä

Haluan tehdä taidetta koskettamaan sieluasi - en harmonisoimaan sisustusta. Sohvan väriin mätsäävällä sisustustaiteellakin on paikkansa. Ja usein ihminen on uskollinen sielunsa väreille eli se sohvan värinkin on tästä syystä samasta paletista. Maalatusta kuvasta taideteoksen tekee se, että se koskettaa. Siihen vaaditaan näkemystä. Näkemys syntyy kokemuksesta. Huomaan, että on eri asia maalata ilves, kun olen sen ensin kohdannut eräopastyössäni. Yliopistolla tehty tutkimustyö antaa ymmärrystä tiedon rakentumiseen. Minulla on maisterin paperit ja muutama muu tutkinto ja olen ollut yli 20 vuotta asiantuntijatehtävissä, mutta missään muualla kuin taidealalla minulta ei ole kysytty ansioluetteloa niin usein. Eikö portfolion ja taiteen pitäisi puhua puolestaan?

Näkemys ei useinkaan ole mikään staattinen olotila. Se muuttuu ajan ja elämänkokemuksen myötä. Tämän voikin huomata muutoksena usean taiteilijan tuotannossa.