Reetta Koski (s. 1979) on hämeenkyröläinen taidemaalari ja käsityöläinen.
Taiteilijoille tyypillinen tarina "Olen aina maalannut" ei kuvaa minua lainkaan. Taide löysi minut koronakevään aikana 2020. Ostin ensimmäiset omat öljyvärini vasta 41-vuotiaana ja aloin maalaamaan, enkä ole osannut lopettaa.
En ole koskaan ollut yhden asian ihminen ja haluan jatkuvasti tutkia ja kokeilla uutta. Vaihtelevat tekniikat ja ilmaisu takaavat sen, että jokainen työ on aivan uudenlainen. Käytän siveltimiä ja pensseleitä harvoin - maalaan pääosin lastalla ja sormillani. Maalaan tarkkoja muotokuvia ja kun haluan irrottautua niistä, niin heittäydyn abstraktiin maailmaan! Sitten saatankin tehdä kollaasitaidetta puutikuista. Näin taide pysyy leikkinä.
Teoksen työstäminen on aina matka. Minulla saattaa olla suunnitelma, mitä minne olen pyrkimässä, mutta teos lähteekin viemään ihan omaan suuntaansa. Teos ei ole ennen valmis ennenkuin siinä on jokin oivallus, joka joka saa minut itsenikin sanomaan wow! Tunnit kankaiden edessä ovat puhdasta mietiskelyä - jatkuvaa kaaoksen ja esteettisen järjestyksen etsimistä. Haluan, että teokseni on harmoninen sävellys, jossa on syvyyttä ja elinvoimaa. Teoksissa tulee olla energiaa ja liikettä niin että spontaanisuus elää.
Rakastan voimakkaita värejä ja niiden luonnetta. Värit ja niiden kontrastit ovat tärkeimmät elementit taiteessani. Vastakohtien välille rakennettu jännite tuo taiteeseen mielenkiintoa: Puhdas näyttää todella vasta puhtaalta, kun se saa ympärillee rosoisuutta ja murrettuja likaisia värejä.
Taiteeni on tunteita: iloa, virtausta ja joskus myös suruakin. Jokainen teos syntyy innostuksella ja ahkeralla työskentelyllä. En luovuta ennenkuin kankaalla on jotain erityistä. Ahdistuksen jälkeinen riemu onkin jotain lapsenomaista iloa!
