Lähteekö luovuus ja masennus samasta lähteestä?
12.2.2022 / Reetta Koski
Taidetta tehdessäni kuuntelen paljon äänikirjoja. Kuuntelen niitä laidasta laitaan: elämänkertoja, true crimeä, tietokirjallisuutta, psykologiaa. Vähän aika sitten kuulin tutun lauseen, jonka olen kuullut aiemminkin: ”Olisin tuhoutunut, ellen olisi tuhoutunut. Mutta koska halusin loistaa, oli kestettävä palaminen.”
Googletan lainauksen ja saan selville, että se on alunperin Søren Kierkegaardilta, tanskalaiselta teologilta 1800-luvun alkupuolelta. Se, joka kuolee ennen kuin kuolee – eli se, joka päästää irti siitä ihmisestä, joka oli, jotta voisi olla jotain paljon parempaa – ei kuole, kun lopulta kuolee – eli vain jatkamalla matkaa voi saada aikaan jotain sellaista, jonka tarinaa kerrotaan kauan sen jälkeen kun olet poistunut ajasta iäisyyteen. Kuoleman jälkeinen kukoistus edellyttää kuolemista elämän aikana. Vielä tarkemmin: toistuvaa kuolemista. Minä olen kuollut lukuisia kertoja ja syntynyt kahdesti aivan erityisellä tavalla: Olen syntynyt äidiksi ja taiteilijaksi.
Kierkegaard pohtii tuotannossaan paljon myös ahdistusta. Masennus ja ahdistus kulkevat yleensä käsi kädessä: valtaosalla masennuksesta kärsivistä on myös ahdistusta. Kierkegaard totesikin, että ”ne ihmiset joiden sielu ei tunne melankoliaa, ovat niitä, joiden sielu ei kykene muutokseen”. Monet muutkin filosofit ovat nähneet masennuksen positiivisessa valossa, mahdollisuutena jonkin uuden kasvulle ihmisen elämässä. Kierkegaardin mielestä angst – selittämätön ahdistus – on itsetietoiselle ja vapaasti toimivalle ihmiselle ominainen tunne. Sen avulla ihminen tajuaa ne mahdollisuudet, jotka avautuvat vapauden myötä. Lapsilla ahdistus on usein kytkeytynyt vahvaan uteliaisuuteen, haluun tietää ja tutkia asioita ja kokea seikkailuja. Ahdistus on huimausta, joka seuraa vapauden tiedostamisesta, tiivistää Kierkegaard.
Voimme löytää itsemme vain tekemällä valintoja. Tässä mielessä jokainen valinta on meille avautuva mahdollisuus kehittää itseämme kohti sellaista ihmistä, jollaiseksi haluamme tulla. Eksistoiminen merkitsee yksilöksi kasvamista. Jokainen vapaa valinta on tapa toteuttaa itseään sitoutumalla johonkin. Se, joka ei tunne olemassaolon tajuamisesta syntyvää melankoliaa tai ahdistusta, ei ole autenttinen ihminen. Myös saksalainen filosofi Martin Heidegger kirjoittaa ahdistuksesta tavalla, joka soveltuu erittäin hyvin masentuneen ihmisen tilanteeseen. Heideggerille ahdistus ei ole ensi sijassa patologinen oire. Se tekee mahdolliseksi pääsyn itsetietoisuuteen. Ahdistus on tunne, joka kertoo meille, että aiemmat tapamme ymmärtää maailmaa ja omaa tilannettamme ovat sortuneet ja ihmissuhteistamme on kadonnut mielekkyys.
Kohtaamme tyhjyyden, joka pakottaa meitä rakentamaan uusia kehyksiä ja uusia näkökulmia, tulkitsemaan tilannettamme uudelleen. Meille avautuu vapaus asettaa uusi ymmärtämisen horisontti ja mahdollisuus nähdä elämämme uudessa valossa. Ihminen alkaa vasta siitä, kun meillä on rohkeutta kohdata tyhjyyden kokemus. Katsoessamme tyhjyyttä silmiin havaitsemme olevamme paitsi jotakin todellista myös luovia olentoja, jotka voivat antaa uuden syntyä tyhjästä. Vaikka masennus voi saada vaarallisen patologisia muotoja, se voi silti monessa tapauksessa tarjota erityisen terveen ikkunan omaan sieluumme. Masennus voi olla emotionaalinen viesti siitä, että olemme alkaneet kyseenalaistaa niitä arvoja ja rakenteita, joiden varassa olemme tähän saakka eläneet.
Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että masennusalttiuteen liittyy usein myös monimuotoinen luovuus. Huomattava osa lahjakkaista kirjailijoista ja runoilijoista on läpikäynyt vakavan masennuksen tai kärsii toistuvista masennustiloista. Noin viidesosa tunnetuimmista yhdysvaltalaisista runoilijoista on ollut sairaalahoidossa vakavan masennustilan vuoksi, kun ainoastaan 1–2 % koko aikuisväestöstä joutuu tästä syystä psykiatriseen sairaalahoitoon. Vastaavasti lähes 40 % huomattavan kirjallisuuspalkinnon saaneista brittiläisistä kirjailijoista on ollut masennuksen vuoksi psykiatrisessa hoidossa. Vakavaa masennusalttiutta ilmenee keskimääräistä enemmän myös muiden luovien taiteilijoiden keskuudessa. Lukuisat tunnetut taidemaalarit ja muusikot ovat kärsineet vakavista masennustiloista esimerkiksi Vincent van Gogh, Georg Friedrich Händel ja Jimi Hendrix.
Kognitiivisessa psykologiassa on yritetty selittää, miksi masennus ja luovuus näyttävät liittyvän usein toisiinsa. Näyttää siltä, että ihmiset, jotka ovat alttiita masentumaan tyypillisesti panostavat liikaa yhteen rooliin tai tavoitteeseen, jolloin muut elämän alueet jäävät liian vähälle huomiolle tai he eivät arvosta niitä tarpeeksi. Juuri keskittyminen yhteen tavoitteeseen on tarpeen, jos haluamme olla erityisen hyviä jossakin ammatissa tai jollakin elämänalueella. Luovat ihmiset osaavat nimenomaan ponnistella ja keskittyä yhden tavoitteen saavuttamiseksi, mutta tämä tekee samalla heistä alttiita masentumaan.
Flown varjopuoli on se että toiminta imee mukaansa, jolloin saattaa tulla työskennelleeksi yli voimavarojensa.
