Lapin erämaassa eräoppaan työssä pysähdyin usein luonnon kauneuden äärelle. Kohtasin myös paljon eläimiä. En edes yrittänyt kaivaa kameraa vaan keskityin itse kohtaamiseen ja tallentamaan hetken muistiini. Rakastan metsän salaperäisyyttä. Kun siellä kävelee, ei ole koskaan yksin. Aina joku huomaa sinut, ja ehkä seuraakin. Eläimiä ei useinkaan kohtaa, mutta niiden olemassaolon aistii. Maalaan aina ensimmäisenä silmät, jotta teos saa sielun.
Viisas kuin pöllö. Nälkäinen kuin susi. Äkäinen kuin ampiainen.
Meille periytyneet ikiaikaiset uskomukset vaikuttavat edelleen siihen, miten suhtaudumme eri eläinlajeihin. Muinaiset suomalaiset ovat ajatelleet eläimillä olleen myyttisiä voimia. Esivanhempamme suhtautuivat luontoon kunnioituksella ja turvautuivat eläinten apuun elämän ratkaisevina hetkinä.
Suomalaisilla on ollut kautta aikain omia voimaeläimiä. Erityinen asema on karhulla. Se on pohjoisen metsän kuningas, jolle ei ole vertaistaan. Muinaisilla suomalaisilla koko vuodenkierto jäsentyi karhun talviunen mukaan.
Toivon, että teokseni synnyttävät entistäkin syvemmän kunnioituksen luontoa kohtaan. Haluan tuoda metsän salaperäistä ja rauhoittavaa tunnelmaa koteihin.